TATTEJA TATTEJA

Pitäisi kirjoittaa novellia Stresan syyskuun tapaamiseen, mutta ei voi. Kaikkien aikojen tattikesä on asettunut tielle, ja sen vuoksi siirtyy moni muukin juttu. 

     Joka aamu löytyy pihapiiristä muutama täydellinen herkkutatti ja jos iltapäivällä pistäytyy lähimetsikköön, ne marssivat rinteessä vastaan. Pitää pilkkoa, panna kuivuriin, paistaa valkosipulin kanssa tai muuten vaan, tehdä keittoa tai piirakkaa pakastimeen.

Jokin taivaallinen yhteys lienee sillä, että kirjoittajaryhmämme aikoo neljän viikon kuluttua Stresassa osallistua paikallisten järjestämälle perinteiselle hyväntekeväisyyslounaalle, jonka teemana – kuinka ollakaan – on sienet, “Tutto Funghi”.

     Pelkkä ennakkomenun lukeminen, siitä paljoakaan ymmärtämättä, saa veden kielelle. “Timballo di polenta con funghi trifolati e velo di bettelmat, risotto con funghi, brasato di manzo con funghi porchini e patate alla paesana, jälkiruoaksi funghetti crema e cioccolato.” Jokin resepti jää takuulla tuomisiksi kotiin.

Ennen joulukuun perustavaa kokousta kirjoitin sivullemme: “Moikka kaikki. Laitan linkin osuuskunnan perustamisohjeisiin, jossa on tarvittavat lomakkeet valmiina. Meille riittää yksinkertaisin malli, kun emme tarvitse toimitusjohtaa, alkupääomia ym., ja toiminta-ajatuskin tulee olemaan yksinkertainen. Hallituksessa olemme varmaan kaikki, ja puheenjohtajuus voisi vaikka kiertää.”

     Kokouksesta tehtiin pöytäkirja ja laadittiin osuuskunnalle säännöt. Sitä kaikkea tarvittaisiin hakemuksessa Patentti- ja rekisteröintihallitukselle.

     – Mihin me tarvitaan osuuskuntaa, Tero kysyi. Hänen mielestään ei riittänyt että tiedämme minne olemme menossa. Oli myös tiedettävä miksi. Kun asiaa sitten puitiin, löytyi useitakin syitä, ja tämän hetken valossa (kirjat olemassa, julkkarit tulossa) on vaikea kuvitella miten ilman osuuskuntaa olisimme yksinämme pärjänneet. 

     

Patentti- ja rekisterihallituksen osuuskunnan perustamispaketti on 15-sivuinen, ja menee aikaa sen tulkitsemiseen mitä kaikkea on ilmoitettava ja millä sivulla. Käsittelymaksu 380 euroa on maksettava etukäteen sekä selvitettävä tulevan toiminimen kelpoisuutta PRH:n Virre-palvelusta. 

     Sain kuitenkin täytettyä, vaikka esim. hallituksen jäsenten yksityiskohtaisia tietoja tarvittiin usealla sivulla ja tarkkana oli oltava muussakin. Viikon kuluttua tuli kirje: koska hallituksen jäseniä on kuusi, eikä siitä ole mainintaa osuuskunnan säännöissä, on jäsenmäärää joko vähennettävä tai muutettava säännöt. Sen lisäksi oli jollakin sivulla oltava kaikkien allekirjoitukset puheenjohtajan allekirjoituksen lisäksi. Muutimme säännöt, mutta allekirjoitusten kanssa tuli ongelmaa, sillä porukka oli levällään pitkin maailmaa, Pirjo Toivanen Floridassa saakka. Kun soittelin perään, sain helpottavan tiedon, että nimmarit kelpaavat skannattuinakin.

Mutta syyskuun julkkareiden paikka ja aika meillä oli tiedossa tammikuussa, tärkeimmät kun oli hoidettava ensin. Huvittelimme yltiöpäisillä ideoilla. Oma prosecco Stresan etiketillä julkkareihin? Stresavisio youtubeen? No, bloggailua nyt ainakin.

     Sitten alkoi vähitellen tipahdella käsikirjoituksia toistemme kommentoitavaksi, ja yhtenä kauniina päivänä meillä oli Y-tunnuskin. Se tuntui mahtavalta. 

     Ovi kustannusmaailmaan oli jo hiukan raollaan, vaikka taapersimme vasta alkumetrejä Stresaa kohti. 

Loppumatkasta, sen ylä- ja alamäistä, kerron lisää, jos löydän tattimetsästä ulos.

www.stresa.fi

AIKATAULUTUSTA

Ostin tänään postimerkkejä kirjapostituksia varten. Vähän jännitti toimiiko Holvi-tilin Mastercard. Toimihan se, ja PIN-koodinkin muistin.

     Tilaajien osoitteet ovat kuorissa, kirjat niiden sisällä odottamassa postittamista. Verkkokaupasta on viikossa ostettu 70 kirjaa.

Vuosi sitten ymmärryksemme verkkokaupan toiminnasta oli yhtä sumussa kuin Isola Bella Stresan korkeimmalta kukkulalta nähtynä.

Tavoite oli selkeä: kirjojen kustantaminen ja kustannusosuuskunnan perustaminen sitä varten. Kaikki muu oli epäselvää.

     Aloitimme aikatauluista. Jos julkistamistilaisuus, kirjojen sekä kustantamon, olisi vuoden päästä, meillä pitäisi varmaan olla kirjat käsissämme elokuun alussa. Paljonko menee aikaa painotyöhön? Oletuksemme on kolmesta viikosta kuukauteen, vaikka painoa emme vielä tiedäkään. Otamme juhannuksen takarajaksi. Siihen mennessä tulisi kirjojen olla kirjoitettuna, kustannustoimitettuina ja oikoluettuina, kansien valmiina ja kaikki taitettuna painoa varten.

Etenemme kuukauden sykleissä. Se tuntuu sopivalta ajalta myös taittoa varten ja sitä edeltävään kierrokseen, jossa kukin kirjoittaja lukisi viisi muuta kirja, kommentoisi, ehdottaisi, tarkistaisi kirjoitusvirheet.

     Huhtikuun ensimmäinen päivä otetaan takarajaksi kaikkein tärkeimmälle eli käsikirjoituksille. Olkoonkin aprillipäivä, tämä porukka on tosissaan! 

Jossakin jo siintää kuvia kirjankansista, sinisiä ajatuksia tulevista julkkareista. Paikkaa alamme etsiä ennen kuin ainuttakaan kässäriä on sähköposteissamme.

Stresasta tultua jatkamme keskustelua vastaperustetussa facebook-ryhmässä. Ensimmäisessä postauksessa kirjoitan: "Tämä on alku. Olemme lähteneet vedestä, pohjoisen maan joista ja järvistä, jatkaneet evoluutiota Lago Maggioressa edetäksemme kohti suuria selkiä, joiden loppukusemasta ei voi tietää. Sana on vapaa."

     Olen jo unohtanut mihin tuo vitsi loppukusemasta liittyi. 

     Alan nyt laitella postimerkkejä.

www.stresa.fi