LAGO MAGGIORE JA TÖÖLÖNLAHTI

Lienee epäkohteliasta räjähtää nauruun, kun ystävällinen luottotaksi on kyltin kanssa vastassa kentällä. Mutta Giancarlo hämmentyy vain vähän. Katse harhaillen hän etsii herrahenkilöä joukostamme, tietämättä että ainoa miehemme Tero tulisi iltakoneella ja hyppäisi bussiin. 

     

Stresassa asuva Pirjo on tilannut taksin nimellä Stresa Kustannus. Ja niin tuli tämänvuotisesta kirjoitusleiristämme Mr. Kustannus, eikä siitä vitsistä tullut loppua niiden päivien aikana joina kirjoitimme, tutkimme tekstejä ja kommentoimme niitä, patikoimme kukkuloilla, skoolasimme tai herkuttelimme Pirjon terassilla tai Luigi Gadorna -aukion ravintoloissa.

Teron kännykkä kilahtaa. – Poika on ottanut ensimmäiset askelet, isoisä sanoo. Yhteinen kummilapsemme, joka syntyi vuosi sitten, päivänä jolloin olimme päättäneet perustaa kustantamon, on siis noussut jaloilleen taapertamaan.

     Kilistelemme, ja toivotamme riemullista matkaa pikkumiehelle, todelliselle Mr. Kustannukselle.

Kun ollaan Italiassa, eivät aikataulut pidä eikä tieto kulje kuin Suomessa. Viikkokausia odotettu hotelli Borromeen huippukokin loihtima hyväntekeväisyyslounas "Tutto Funghi" on siirretty myöhempään ajankohtaan, tai niin ainakin lukee ovessa, jota monet käyvät turhaan kolistelemassa. Nettisivuille tai lounaalle ilmoittautuneiden sähköpostiin sitä ei ole viitsitty laittaa. Eivätkö sienet ehtineet tähän viikonloppuun? Jos olisin tiennyt, olisin tuonut herra huippukokille matkalaukullisen tatteja kotimetsästä.

Mitäs nyt? Menemme vastapäiseen kirkkoon miettimään. Istumme penkeille. On hämärää, ja alttaritaulua tuskin näkee yhden ainoan kynttilän palaessa sen edustalla.
     Joku avaa ääntä. Se on Marjaana. Äsken kävelemään oppineen isoäiti laulaa uskomattoman kauniilla äänellä 1500-luvulta peräisin olevan kirkkolaulun. 
     Olemme lounaan sijasta saaneet konsertin.
 

Tulemme ulos päivänpaisteeseen, otan seurueesta potretin kirkon edustalla. Melkein kaikki ovat toisistaan tietämättä pukeutuneet Stresa Kustannuksen tomaatinpunaiseen, väriin, jonka pohtimiseen olemme varmaan eniten käyttäneet aikaa, kun nettisivuja, niiden sisältöjä ja värityksiä keväällä suunniteltiin.
     On se hyvä väri!
   

Kuva: Reijo Toivanen

Kahden päivän kuluttua juhlimme uutta kustantamoa ja sen kuutta kirjaa Villa Kivessä, Helsingissä. Ystäviä on tullut läheltä ja kaukaa. Marjaanan tytär Sara laulaa uskomattoman kauniilla äänellä Pirjo Puukon Helmi-tyttären säestyksellä. Jälkikasvua ja sukua on myös keittiössä ja myyntipöydän takana. Reijo Toivanen ikuistaa kameralla kaiken.
     Kun ilta pimenee, taivas Töölönlahden yllä muuttuu oranssista purppuranväriseksi. 
     Skoolaamme Pirjon kanssa. – Hyvä me! 

Kuva: Reijo Toivanen

www.stresa.fi

KAUPPALEIKKIÄ

Stresasta päivää. Ei sieltä Italian Stresasta, vaikka sinnekin on lento muutaman päivän päästä. Puhe on tietenkin taas Kustantamo Stresasta, samalla matkasta kustantamoksi.

Leikin kauppaa. Verkkokauppaa. Ja se on ihan yhtä hauskaa kuin leikkimökin terassilla käyty lapsuuden kauppaleikki, jossa serkkutyttö ostaa mielikuvitusmaitoa litran kannuun ja kiviset limput kääritään raparperinlehteen.
    Leikkisetelit vain ovat muuttuneet virtuaalirahaksi, eikä asiakkaalle voi nyökätä kiitos ja näkemiin. Mutta oikeasti saa kirjoittaa osoitteen kuoreen, laittaa merkit päälle ja kiikuttaa muumikassissa postilaatikkoon.

     Tähän mennessä ei kukaan ole jäänyt ilman tilaamaansa kirjaa. Vain yhteen alkupäivien tilauksista olin laittanut yhden kirjan tilatun kahden sijasta, mutta sekin virhe saatiin pian korjattua. Hävetti silti vähän.

Maaliskuussa, kun vielä luettiin ja kommentoitiin toistemme käsikirjoituksia, oli meillä jo ISBN-numerot kirjoille. Ne haettiin Kansalliskirjastosta, jonne samalla rekisteröitiin kustantamo. Tunnusten hakeminen sähköisellä lomakkeella oli nopeaa ja vaivatonta. 
     Vaikka yksi palvelu toimisi kuin unelma, voi toinen ollakin jo työn takana. Y-tunnuksen ja kaupparekisteriotteen saaminen Patentti- ja rekisterihallitukselta kaikkine tarkistuspuheluineen ja täydentävine ilmoituksineen ei ollut vaivattomimmasta päästä. No, olinhan itsekin pihalla kuin Isola Bellan riikinkukot.

     Jokainen esikoiskirjailija varmaan näkee unia tulevan kirjansa kannesta heti ensimmäisen lauseen kirjoitettuaan. Niin meidänkin kirjoittajamme, vaikka kansista päättäminen olikin yksi kirjan tekemisen helpoimmista osioista. Kaikkien lähipiiristä kun löytyi jos jonkinmoista kuvantekijää. 

     Sain paljon käytännön apua ja informaatiota haastattelemalla Osuuskumman monitoiminaista Jenni Meresmaata. Scifiin, kauhuun ja spefiin keskittyvä Osuuskumma on toiminut viiden vuoden ajan Tampereella. Menestyksestä kertoo, että sen käännökset ovat parhaillaan valtaamassa kansainvälisiä markkinoita. 
     Jenniltä sain vinkkejä taittajista, eväitä kirjapainojen kilpailutukseen sekä kuvauksen siitä miten Holvi-verkkokauppa toimii. Ja heh, niin tulikin Osuuskummasta meille osuusKUMMI. 

Mutta ei tämä tässä vielä ole. Bloggaus matkasta kustantamoksi jatkuu, monta mutkaa ja kuoppaa on vielä kertomatta. 
     Sitä ennen pitää vain käydä Stresassa. 

                                         www.stresa.fi